KOTIMAINEN PROOSA
Antti Salminen: Mir
V.S. Luoma-aho: Luonteita
KOTIMAINEN RUNOUS
Miia Kontro: Tunnustus (esikoisteos)
Kaija Rantakari: Koko meren laajuus
Hannu Helin: Alisiin ylisiin
SUOMENNETTU KIRJALLISUUS
Johann Gottfried Seume: Kesä 1805 (suom. Suvi Valli)
VIHKOT
Virpi Vairinen: Maisemia, joihin pelot sopivat
Erkka Filander: Adoraatio – eli seremonia Johannes Kastajalle
Riikka Ala-Hakula: Kaupunkikaleidoskooppi
PROOSA
Oletko kuullut varjobiosfääristä? Aavikkovernissasta? Entä väitteen, että V.I. Lenin olisi itse asiassa ollut sieni?
Antti Salmisen toinen romaani Mir purkaa esiin todistusaineiston, joka löytyi eräästä sienten kasvualustana käytetystä laatikosta. Puoliksi maatuneista dokumenteista raottuu maailmanselitys, jonka ytimessä käydään ikiaikaista, miltei huomaamatonta sotaa.
Salmisen palkittu ja kiitetty esikoisromaani Lomonosovin moottori saa nyt rinnalleen sisarteoksen, trilogian toisen osan, jonka poetiikka näyttäytyy vielä entistäkin omalakisempana suomalaisella proosakentällä. Salminen käyttää huomattavan paljon historiallisia tai muutoin faktuaalisia anekdootteja sekä ensyklopedista kehäviitteistöä luodakseen maailman, joka on samaan aikaan historiallinen, spekulatiivinen ja metaforisesti terävä.
Syyskuu 2018
* * *
Luonteenpiirteet ovat jotain, mitä tunnistamme ympäriltämme ja joista peilaamme aina myös itseämme. Mutta mitä ihmisluonteelle tapahtuu, kun maailma ympärillämme muuttuu keskittymiskyvyttömäksi ja mahdottomaksi hallita?
V.S. Luoma-aho on koostanut vuosien varrella keräämistään havainnoista kokoelman ihmisluonteiden kuvauksia, jotka ovat yhtä aikaa niin ajankohtaisia kuin ikiaikaisia. Luoma-aho uuttaa tarkoista ja lakonisista havainnoistaan vapauttavaa satiiria, joka tihkuu tekstikokoelman lauseista suoraan lukijansa nauruhermoon. Luoma-ahon Luonteita päivittää ja ylikirjoittaa antiikin Kreikassa eläneen Theofrastoksen kirjoittaman Luonteita-teoksen (suom. Pentti Saarikoski). Teoksen tekstejä rytmittää, kommentoi ja täydentää maamme eturivin nykytaiteilijoihin kuuluvan Jaakko Pallasvuon kuvitus.
Elokuu 2018
RUNOUS
Miia Kontron esikoisrunoteos Tunnustus on kirja haluista ja peloista kuoleman ja rakkauden äärellä. Vuoroin leikkisästi, vuoroin vakavuudella se sekoittaa abstraktit ja käsinkosketeltavat asiat keskenään ja loihtii niistä ihmeellisiä kertomuksia uskosta ja uskottomuudesta.
Kontron kuriton mutta tarkka kieli piirtää kuvan elämän arvaamattomuudesta ja rakkauden armottomuudesta. Tunnustus tuo mystiset jumalakokemukset 2010-luvulle ja tekee niistä runollisen mindfulness-tehtäväkirjan, jollaista ei ole ennen nähty.
Tunnustus on syväsukellusopas sisimpään ja takaisin, runon muotoon muovailtu mea culpa ja meditaatioharjoitus.
Elokuu 2018
* * *
Kaija Rantakarin merensyvä minimalismi on intiimiä ja ajatonta. Runoteos Koko meren laajuus rinnastaa rannikon epäinhimillisten elementtien toisiaan
vasten hiertymistä inhimilliseen ja iholla tapahtuvaan kohtaamiseen. Maailmassa, jossa kaikki virtaa, kohisee ja katoaa, löytyy ihme, joka saa kasvot unohtumaan auki.
Rantakarin vähäeleinen kieli sommittelee nykyajan rakkausrunoutta. Tuulee, jää sulaa, ihminen on hauras ja vahva, valoa ja yötä. Runoja kannattelee luotettava, luonnonvoimainen
fragmenttimuoto. Lukija saa sulautua runojen rauhalliseen aallokkoon.
Elokuu 2018
* * *
Alisiin ylisiin kokoaa runoilijamestarin jälkeen jääneet runot yksien kansien väliin
Tammikuussa 2015 syöpään menehtynyt runoilija Hannu Helin kirjoitti runoutta lähestulkoon
loppuun saakka. Lopputuloksena on Alisiin ylisiin – yli kuusisataa liuskaa kattava kokoelma
runoelmallisia tekstejä ja runollisia merkintöjä. Helin testamenttasi ”jälkeen jääneet runot”
Poesialle julkaistavaksi ja toimitettavaksi.
Helinin runoissa alatyylisyys törmää kulttuurimme korkeimpiin saavutuksiin. Helinin
kielellinen taituruus ja kieltenvälinen virtuositeetti muodostavat kirkkaita runokuvia. Ajoittain
esiintyöntyvä suora ja peittelemätön omakohtaisuus tekee teoksesta koko elämänsä
runoudelle omistaneen runoilijan kirjallisen testamentin. Alisiin ylisiin on hetkittäin
äärimmäisen henkilökohtainen kuolemispäiväkirja, joka näyttää sellaisenaan niin hädän ja
vihan ilmaukset kuin rakkauden ja rauhan.
Marraskuu 2018
SUOMENNETTU KIRJALLISUUS
Suomentanut Suvi Valli
Saksalaisen Johann Gottfried Seumen (1763–1810) Kesä 1805 koostuu päiväkirjamerkinnöistä ja kirjeistä, jotka hän kirjoitti matkallaan Baltian ja Venäjän kautta Suomeen, Ruotsiin ja Tanskaan vuonna 1805.
Suuren osan matkasta Seume taittoi jalkaisin, sillä hän piti kävelyä itsenäisyyden ja yksilönvapauden ilmauksena ja ajatteli, että ajoneuvoilla kulkeminen etäännyttää ihmiset heidän alkuperäisestä olemuksestaan. Rousseaun filosofia ja erityisesti luonnollisen ihmisen ihanne näkyvät Seumen ajattelun taustalla.
Ennen Pohjolan matkaa Seume oli patikoinut Alppien yli Sisilian Syrakusaan, ja tästä vaelluksesta syntynyt matkakirja oli nostanut hänet seikkailijan maineeseen. Siinä missä aikakauden suurin kirjallinen kuuluisuus Goethe ihasteli Italian-matkansa päiväkirjoissa klassista arkkitehtuuria, Seumen matkakuvausten rosoinen ja polveileva kerronta johdatti
lukijat sivupoluille, syrjäkylien majataloihin ja kapakoihin.
Saksassa Seumea pidetään klassikkona, mutta Suomessa tämä aikansa tärkeimpiin kuulunut yhteiskuntakriitikko on lähes tuntematon, vaikka teokseen sisältyy värikäs ja kulttuurihistoriallisesti kiinnostava kuvaus 1800-luvun Suomesta.
Seumen persoonallinen huumorintaju ja itseironia, välittömyys ja rohkeus tekevät matkareportaasista yhä elävää kirjallisuutta.
Elokuu 2018
VIHKOT
Itseään kommentoivilla pienoisesseillä laajennettu runokokoelma henkilökohtaisen ja yleisen muuttuvista saumoista. Omintakeinen ja raikkaan anarkistinen teos viitaa mahdollisuuteen, ettei poliittinen ehkä olekaan henkilökohtaista tai yleistä, vaan mielenkiinnon jäsentymistä toisin.
* * *
Kaupunkikaleidoskooppi on dokumentaarinen tutkimusmatka Toulouseen ja Pariisiin, jossa kaupunki näyttäytyy monenlaisia havaintoja ja heijastuksia tuottavana tilana. Kaleidoskooppi on kiikarimainen lelu, jota kierrettäessä näkyy vaihtelevia geometrisia kuvioita. Sana kaleidoskooppi tarkoittaa kirjaimellisesti ”kauniiden muotojen havainnoija” ja Lordi Byronin vakiinnuttama merkitys on: ”jatkuvasti muuttuva kuviointi tai muoto”.
Aika kiertää kaupunkia kuin kaleidoskoopin putkea. Sen yksityiskohdat ja tapahtumat järjestäytyvät aina uudelleen ja muuttuvat. Muistijäljet kiinnittyvät Toulousen kartografiseen ruumiiseen nuppineulan pistoin.
Kaupunkikaleidoskooppi on tehty yhteistyössä jyväskyläläisen kuvataiteilija Sirpa Variksen (1985) kanssa, joka on suunnitellut ja toteuttanut sen kuvituksen.
* * *
Aistivoimaisin ja meditatiivisin runokuvin etenevä runoelma Johannes Kastajasta, ”huutavan
äänestä erämaassa”, ja hänen asemasta taidehistoriassa.