Kevään kirjat
- Tuulisolmut. Saamelaisen runouden antologia
- Lassi Hyvärinen: Tuuli ja kissa
- Lauri Rikala: Eläin ei pukeudu tahallaan huonosti
Alkuvuoden poesiavihkot
- Georges Perec: Talvinen matka
- Marissa Mehr: Budapest-sarja
Uusia tuulia ja vähän eläimiäkin
Tuuli on eriskummallinen asia.
Toisaalta jotain hyvin selkeää ja läsnäolevaa, toisaalta puhdasta muutosta, aineen pakoa. Tuuli on kaasun molekyylien siirtymän kaoottinen jälkivaikutus ja monimutkaisten yhteiskunnallisten muutosten metafora.
On tuskin olemassa ihmistä, joka ei tiedä, mitä tuuli on.
Tuuli eri muodoissaan on yksi norjansaamelaista nykyrunoutta esittelevän Tuulisolmut-valikoiman punaisista langoista. Neljän runoilijan kielessä tuuli on niin itsenäinen toimija, kuin hiljainen tausta. Linnuille tuuli on elinympäristö ja reviiri, jumalille se on massaa, jota luoda, kerätä ja muovata.
Tuuli on elämän ei-aina-niin-hiljainen todistaja; se mitä jää jäljelle.
ja tuuli ulvoi
meri haisi
ja aika katosi
* * *
Lassi Hyvärisen vakavanhauskassa proosarunoelmassa Tuuli ja kissa tuuli saa monenlaisia inhimillisiä piirteitä.
Naivistisena ja unenomaisena kertomuksena avautuva teos parittaa eläimen (kissa) ja sääilmiön (tuuli) ja kuvaa näiden elämää. Oudon epätarinan edetessä myös passiivinen kertoja ottaa osaa tapahtumien kulkuun ja henkilögalleriaa täydennetään niin mielikuvituksillisilla kuin historiallisilla hahmoilla.
Kissan ja tuulen välinen ystävyys ja huolenpito kasvaa ja leviää kaksikon elinympäristöön ja sen yli, outojen asukkaiden kansoittamaan hulluun maailmaan, joka alkaa vähitellen muistuttaa erehdyttävästi omaamme.
Kaiverran hautakiveen Arvaa kuka.
Illaksi ehdin suureen teollisuuskaupunkiin.Minne menenkin, näen jonoja.
Kaikki jonot vievät Roomaan.
* * *
Aforisti Lauri Rikalan teos Eläin ei pukeudu tahallaan huonosti on filosofisen tarkkanäköinen ja lyyrisen viipyilevä aforismikokoelma.
Aforismit puhuvat maailmasta, joka voisi olla Hyvärisen teoksen kääntöpuoli, vieras ja viraannuttava, etäinen ja etääntyvä, yksinäisyyden syy ja seuraus.
Kaaoksen sijaan Rikalan mietelmistä hahmottuu järjestys, joka antaa hyviä syitä kaiken hylkäämiselle. Mutta toivottomuudenkin takaa hahmottuu aina toivo totuudesta, mahdottomuuden mahdollisuudesta ja sen tuomasta muutoksesta.
