Duinon elegiat
Rainer Maria Rilke
Suomentanut Arja Meski
Rainer Maria Rilken Duinon elegiat lukeutuu saksankielisen kirjallisuuden merkittävimpiin teoksiin. Kymmenen vuotta kestänyt repalainen kirjoitustyö johti lopulta vuonna 1922 teoksen myrskymäisen nopeaan viimeistelyyn Chateau de Muzot’n linnassa.
Teoksen kymmenen elegiaa merkitsevät modernistisen kirjallisuuden romanttisen juonteen huippupistettä, romantiikan projektin myöhäistä leimahdusta. Runot etsivät yhteisen aluetta, suurempaa yhteyttä omaan sisimpäämme ja sieltä kaikkeuteen; ne piirtävät epätoivoisesti kuvaa ihmisestä tuon etsinnän sielua riipivimmässä hetkessä. Rilke luotaa rajapintoja, joissa kahtiajako hälvenee ja voi tavoittaa kokonaisuuden, jossa jopa elämä ja kuolema ovat yhtä ja samaa olemista. Elegiat ovat antaneet aihetta lukemattomiin tulkintoihin ja tutkimuksiin, joiden joukkoon jokainen niistä tehty käännös osallistuu omalla lukusuunnallaan.
Poesia julkaisee suomentaja Arja Meskin suomennoksen korjatun laitoksen Rilken kuolinvuoden kunniaksi.
ISBN: 978-952-305-258-1
Kirjastoluokka 82.2
Kansi: Olli-Pekka Tennilä
Taitto: Erkka Filander
Koko: 140x218mm
Ääniä, ääniä. Kuule, sydämeni, ääniä, niin kuin ennen
vain pyhät kuulivat. Mahtava huuto
nosti heidät maasta, mutta polvillaan pysyivät
nuo mahdottomat, huomaamattaan:
Niin hyvin he kuulivat.
—
Oma nimensäkin
on hylättävä kuin särkynyt lelu.
Outoa, ettei enää voi toivoa toiveita. Outoa
nähdä avaruudessa niin irrallaan leijumassa kaikki
mikä ennen nivoutui yhteen. On vaivalloista olla kuollut,
niin paljon on vielä opittavaa. Vasta verkkaan valkenee
aavistus iäisestä.
Rainer Maria Rilke
Rainer Maria Rilke (1875–1926) syntyi Itävalta-Unkariin kuuluneessa Prahassa saksankieliseen perheeseen. Hän tunsi runouden kutsumuksen jo varhain ja matkusteli Eurooppaa ristiin rastiin eri kielten, kulttuurien ja taidesuuntien vaikutuspiirissä, perinteen ja modernin vedenjakajalla.
Rilken tuotanto on tapana jakaa kolmeen osaan: varhaiseen, keskimmäiseen ja myöhäiseen luomiskauteen. Hänen rakentamansa avoin maailmankuva antaa aihetta syvällisiin, elämänkatsomuksellisiin pohdintoihin yhä uusille lukijoille. Hän ei lakannut kysymästä: mikä on pysyvää?
