Poesian julkaisut keväällä 2016

Kotimainen proosa

Jyri Vartiainen

Aurinko

Kämäräinen ja Tytti. Mies ja vaimo. Pieniin arkisiin tekoihin tulviva outous. Jyri Vartiaisen esikoisteos, pienoisromaani Aurinko on voimallinen tarina luonnosta ja seksuaalisuudesta, taiteesta ja ihmisestä syvissä alataajuuksissaan. Inhimillinen ja vieras kiertyvät omintakeiseksi maailmaksi. Kieli uomii olemista kuin auringossa kuumuva kivi. Aistitussa tuntuu suloisen ja depressiivisen vuorovaikutus. Rakkaus, joka pakottaa kasvot irvistykseen.

Jyri Vartiainen (s. 1990)  on Kuopiosta kotoisin oleva, Jyväskylässä asuva prosaisti.

Kotimainen runous

Erkka Filander

Torso

Torso tutkii hetkeä, jolloin ihminen tekee omaa elämäänsä suuntaavan päätöksen. Minkälaiset luottamuksen säikeet kannattelevat tuota päätöstä jopa katastrofin keskellä? Epätoivon ja toivon rajaa viistävä Torso on Erkka Filanderin toinen runokirja.

Erkka Filander (s. 1993) on helsinkiläinen runoilija, jonka esikoisteos Heräämisen valkea myrsky (2013) voitti Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon. Filanderin esseitä on julkaistu Parnassossa ja Tuli&Savussa.

V.S. Luoma-aho

Mantra

V.S. Luoma-ahon neljäs runoteos Mantra rytmittää ajatuksen ja havainnon kuulaita aaltoja. Viileän aforistinen ja pehmeän dystopinen runo imeytyy hiljalleen iholta selkärankaan ja hengitykseen. Muisti on yhtä maiseman kanssa kuin veden olomuodot. Runoissa vallitsee muotojen selkeys ? vahva valo, täydellinen pimeys. Valon ja varjon vuorovaikutuksessa hioutunut runo on yhtä aikaa rauhallista ja repivää. Mantra on runollinen tutkielma kauneudesta tuhon ja tyhjyyden äärellä.

V.S. Luoma-aho (s. 1984) on jyväskyläläinen runoilija ja kääntäjä. Häneltä on ilmestynyt aiemmin kolme runokokoelmaa: Kronologi (2013), Remora (2011) ja Ruumiita (2009). Luoma-aho on suomentanut amerikkalaisen Sam Pinkin teoksen Aion kloonata itseni ja tappaa kloonini ja syödä sen (Poesia, 2013).

Olli-Pekka Tennilä

Ontto harmaa

Olioita ja maailmoita havaintokynnyksellä. Olli-Pekka Tennilän kolmas kirja Ontto harmaa koskee kaikkea sitä, minkä melkein huomaamme. Piirtyy esiin loputtoman rikkonainen saaristo täynnään katkoksia, joiden kautta elävän monimuotoisuus ja lopulta yhteismitattomuus alkaa paljastua.

Tennilän aiempien kirjojen tavoin teoksen ytimessä on toden monimielinen leikki. Siinä ajattelun perustava sumeus kääntyy havainnon tarkkuudeksi ja havainnon perustava sumeus ajatuksen kirkkaudeksi.

Olli-Pekka Tennilä (s. 1980) on jyväskyläläinen runoilija. Hän on aiemmin julkaissut kaksi runoteosta, Ololo (ntamo, 2008) ja Runeberg-palkinnolla palkittu Yksinkeltainen on kaksinkeltaista (Poesia, 2012).

Käännösrunous

Fernando Pessoa

Minä, aina vieras

Suomentaneet Janne Löppönen ja Harry Salmenniemi

Fernando Pessoa tunnetaan erityisesti heteronyymeistään eli erillisistä kirjoittajapersoonistaan. Tätä puolta on esitelty aiemmin suomeksi ilmestyneissä valikoimissa. Janne Löppösen ja Harry Salmenniemen suomentama valikoima sitä vastoin keskittyy ensisijaisesti Pessoan omalla nimellään kirjoittamaan runouteen, jota ei ole tähän mennessä juurikaan suomennettu.

Pessoa pyrki olemaan “kokonainen kirjallisuus”, ja hänen tuotannossaan sekoittuvat eri lajityypit, tyylilajit ja aikakaudet. Hänen omalla nimellään kirjoittamansa runous on sisäisesti yhtä monimuotoista kuin heteronyymien tuotanto toisiinsa verrattuna. Klassiset muodot sekoittuvat moderneihin sisältöihin, kansanrunous eksistentialismiin, erotiikka okkultismiin. Ajallisesti valikoima ulottuu Pessoan nuoruusvuosista viimeisiin elinpäiviin. Suomennoksen tarkoitus on osoittaa, miten paljon Pessoasta on vielä löytämättä.

Valikoima sisältää myös runojen alkukieliset versiot sekä Janne Löppösen kirjoittaman esipuheen.

Fernando Pessoa (1888?1935) oli portugalilainen kirjailija. Pessoalta on ilmestynyt aiemmin suomeksi kaksi runovalikoimaa, Hetkien vaellus (1974, suom. Pentti Saaritsa) ja En minä aina ole sama (2001, suom. Pentti Saaritsa), sekä proosateokset Anarkistipankkiiri (1992, suom. Sanna Pernu) ja Levottomuuden kirja (1999, suom. Sanna Pernu).

Tietokirjat

Jussi Hyvärinen

“Sana, palaa musiikkiin”

Musiikki Osip Mandelštamin runojen
maailmankuvassa 1908–1925

Venäjän kirjallisuuden alalle sijoittuvassa väitöskirjassa tarkastellaan musiikin merkitystä sekä sanan ja musiikin keskinäistä suhdetta Osip Mandelštamin (1891–1938) lyriikassa. Tutkimus keskittyy analysoimaan musiikin mytologiaa Mandelštamin kulttuurifilosofiassa ja sen heijastumista hänen vuosien 1908–1925 runoissaan.

Mandelštamin suhteesta musiikkiin nousee esiin erityisesti neljä näkökulmaa: tilinteko venäläisten symbolistien ja heidän musiikkinäkemystensä kanssa, musiikin rooli Mandelštamin akmeistisessa runoudessa, musiikki kristillisessä kulttuurissa sekä sanan ja musiikin suhde Mandelštamin “venäläisessä hellenismissä”. Nämä näkökulmat valottavat kukin osaltaan musiikin merkitystä Mandelštamin poeettisen maailmankatsomuksen olennaisena elementtinä.

Jussi Hyvärinen (s. 1973) on Helsingin yliopistossa opiskellut ja Joensuussa asuva, runoutta rakastava kirjastoalan ammattilainen.

Taidekirjat

Minna Långström
Sini Mononen

Sulaminen / Att smälta / To Melt

Syyskuussa 2014 kriitikko Sini Mononen vieraili traumaa ja muistia käsittelevässä näyttelyssä Sinne-galleriassa. Pyöröovien muotoon ripustetuille lasitasoille heijastettu monitahoinen videoinstallaatio teki kriitikkoon suuren vaikutuksen, mikä oli alkusysäys kritiikin, esseen ja taidekirjallisuuden rajoja koettelevalle yhteisteokselle.

Essee- ja kuvateos Sulaminen / Att smälta / To melt tutkii kuvan ja sanan keinoin väkivallan ja trauman logiikkaa, taiteen kokemista, muistamista ja unia. Monosen essee käsittelee Minna Långströmin samannimistä videoteosta, jota rytmittävät Långströmin mustavalkokuvat teoksesta. Essee on käännetty ruotsiksi ja englanniksi. Kirja sisältää linkin Långströmin videoteoksen lyhytelokuvaversioon.

Poesiavihkot