Me olemme haava
Riitta
Riitan kolmas suomenkielinen runoteos piirtää esiin kosmopoliitin nomadinaisen hahmon, joka syöksyy ja eksyy pitkin Eurooppaa kielten väleihin, yhä uusiin paikallisuuksiin ruumiillisena ja mielettömänä kuin vapauden idea.
Teos on kielellisten mutaatioiden niitty, abstraktion oikeutuksen vaatimus, pikku kukkien tykytys, fiktion peilaus ja vapaan naisen ionisoituminen. Hän pohtii fysiologian vaikutusta kielessä ja käsitteissä, tutkii tilan ja tunnelman asetelmia, leikkii, tanssii ja rakastaa. Teos koostuu maailman huoneista, joiden sisältö on aina jotain muuta kuin pitäisi. Kiihko, maailman mellakat ja rakkaus sulavat runoilijan kuumeiseen laulelmaan, jossa nähdään seksistentialistista vilahtelua, hellän seulan matkaamista, suuren suudelman statistiikkaa, vapaan tahdon valssia, heikon hetken haitarinsoittoa, tahrojen terapiaa ja antautumatonta aikaa.
Runoilijan aito toivomus on, että mahdollisimman harvat lukisivat teoksen.
ISBN 978-952-305-240-6
Kirjastoluokka 82.2
syksy 2025
kuinka tahtoisinkaan olla unesta aamuiselle vuoteelle jäänyt höyryävä hevonen ja rakastaa sinua
en tahdo tietää kuka.
vaan milloin ei kukaan enää kysy.
ehkä jossain kaikkien paikkojen keskellä vielä tunnistamaton kohta kaleidoskoopissa on.
nurkistaan muodostuva tähti.
poikkeustilan valloittama kuvio, orgaaninen vahinko.
tai tyhjyyden vetovoiman ympärille ilmestyvistä seinistä rakentuva kuutio. huone.
ehkä jotkut meistä heräävät joskus ja muuttuvat joksikin.
ehkä joskus estoton mieli on avarampi kuin vain jonkun erityisen avaruuden mieli.
ehkä yhteisen maailman vaatimukset varjoavat mieltä kuin itsestään auki ponnahtanut rikkinäinen sateenvarjo olisi juuttunut käsittämättömän hankalaan paikkaan.
