Kyborgikesä
Kyborgikesä on Aura Siltalan esikoisteos. Se ammentaa speedrun-videoista ja Tumblr-puheesta. Kieli on nopeaa ja hehkuvaa. Se näyttää miten keho tunnistaa ja muuntelee itseään virtuaalisissa tiloissa, aivan kuten peleissä on aina mahdollista pelata väärin, toisin, kiinnostavammin. Aivan kuten peleihin on muodostunut ympäristöperustainen tarinankerronta, jotta varsinaisen tarinan voi ymmärtää toiston ja tapahtumien ohi. Sillä miten muutoin puhua tulevaisuudesta joka on jo täällä, mutta epätasaisesti jakaantuneena. Tai kehosta, joka on enemmän.
Kyborgikesää luetaan juuri näin. Eräs sen tarinoista on kertomus (MtF-)transitiosta. Tarina on vimmainen ja hurja, ja siksi myös herkkä, lohduttava. Kyborgikesää luetaan myös näin: sen runoissa haluaa liikkua yhä uudestaan, samalla vapaudella jolla aineeton maailma luo uusia olemisen tapoja.
Kyborgikesä on nykyrunoutta sanan parhaassa merkityksessä.
ISBN 978-952-305-238-3
Kirjastoluokka 82.2
Elokuu 2025
Tämä kirkas steriilin tuoksuinen geeli auttaa sinua muistamaan edellisen
elämäsi. Se herättää sinut kryoneettisesta unesta, aukaisee horroskapselisi
ensimmäisen tehtävän alussa. Iän kupruttamassa ikkunassa siroamisen
hauras koherenssi, valon säikeet vastapäisellä seinällä: oksiston aivokuva tai
holoseenin internet, hydrologisessa kierrossa leviävä harmaa aine. Olenko
ensimmäistä sukupolvea, joka kokee yhtä voimakasta tai voimakkaampaa
nostalgista kiintymystä virtuaalisiin kuin konkreettisiin tiloihin?
Vaistonvarainen tarpeeni käyttää sanaa ”meatspace” aiheeseen viitattaessa.
Laajasalon ostari on purettu mutta Halo: Combat Evolved on ennallaan,
muukalaisedeltäjien rengasmaailma ja sen sisäpinnalla oleilun visuaaliset
erityispiirteet, miten maisema alumiininvärisine kallioineen ja harvaan
aseteltuine havupuineen kaventuu ja viettää ylöspäin horisontissa kunnes
erottuu taivaan lakipisteessä himmeänä nauhana, oivallus että painovoima
täällä on renkaan pyörimisliikkeen synnyttämää keskipakoisvoimaa. (Että
horisonttia ei itse asiassa ole, koska emme ole kuperalla pinnalla.) Tehtävien
viileät, avarat nimet, eräs varhainen kosketuspinta arkisuuden ylittävään
kieleen: The Silent Cartographer, Pillar of Autumn. Taipumus muistaa
päivämääriä ja sanatarkkoja lainauksia, piirrellä karttoja. Keinotekoisesta
estrogeenistä siliävä iho muistuttaa kiillotettua kromia, toistaa klassisen scifin
uutuudenhehkua.
