Kyborgikesä

Tämä kirkas steriilin tuoksuinen geeli auttaa sinua muistamaan edellisen elämäsi. Se herättää sinut kryoneettisesta unesta, aukaisee horroskapselisi ensimmäisen tehtävän alussa. Iän kupruttamassa ikkunassa siroamisen hauras koherenssi, valon säikeet vastapäisellä seinällä: oksiston aivokuva tai holoseenin internet, hydrologisessa kierrossa leviävä harmaa aine. Olenko ensimmäistä sukupolvea, joka kokee yhtä voimakasta tai voimakkaampaa nostalgista kiintymystä virtuaalisiin kuin konkreettisiin tiloihin? Vaistonvarainen tarpeeni käyttää sanaa ”meatspace” aiheeseen viitattaessa. Laajasalon ostari on purettu mutta Halo: Combat Evolved on ennallaan, muukalaisedeltäjien rengasmaailma ja sen sisäpinnalla oleilun visuaaliset erityispiirteet, miten maisema alumiininvärisine kallioineen ja harvaan aseteltuine havupuineen kaventuu ja viettää ylöspäin horisontissa kunnes erottuu taivaan lakipisteessä himmeänä nauhana, oivallus että painovoima täällä on renkaan pyörimisliikkeen synnyttämää keskipakoisvoimaa. (Että horisonttia ei itse asiassa ole, koska emme ole kuperalla pinnalla.) Tehtävien viileät, avarat nimet, eräs varhainen kosketuspinta arkisuuden ylittäväänkieleen: The Silent Cartographer, Pillar of Autumn. Taipumus muistaa päivämääriä ja sanatarkkoja lainauksia, piirrellä karttoja. Keinotekoisesta estrogeenistä siliävä iho muistuttaa kiillotettua kromia, toistaa klassisen scifin uutuudenhehkua.