Abstraktin kirjallisuuden loisto ja kurjuus
Päivi Mehtonen
”Mitä muotoutuu tilalle, kun juoni ja psykologinen kehittely huuhdotaan kirjallisuuden tunnuspiirteistä? Minkälaisia tietoisuuksia rakentuu pelkän nykyhetken, pelkän välähtelyn, pelkän aavistelun varaan? Voivatko toisto tai välimerkit saada toimijuuden?”
Päivi Mehtosen tutkimus esittelee proosaan kätkeytyviä mahdollisuuksia. Niissä resonoi muun muassa anarkian, merkityksiä pohtivan filosofian ja – ehkä hieman yllättäen – myös pyhyyden ulottuvuuksia. Abstraktin kirjallisuuden loisto ja kurjuus taustoittaa herkullisten sitaattien saattelemana Suomessa aiemmin tuntematonta sanataiteen traditiota, joka 1900-luvun alussa tuntui vaikuttavan kaikkeen mutta sittemmin unohtui.
209 sivua
Kansi: Tommi Musturi
Liimanidottu, pehmeäkantinen
ISBN 978-952-305-184-3
Luokitus: 86.01
Tammikuu 2022
24,00 €
Kapina taiteen mielikuvituksetonta esittävyyttä ja jäljittelevää tehtävää kohtaan synnytti 1900-luvun alussa ilmaisutapoja, jotka siirtyivät vähitellen taiteen eturintamasta, avantgardesta, sen vuolaaseen päävirtaan. Murros ei koskettanut vain kuvataiteita, joiden abstraktin taiteen kaanon kandinskyineen ja malevitšeineen on hyvin tunnettu. Jostakin syystä samanaikaninen kehitys kirjallisuudessa ja sanataiteessa, joiden ilmaisutavat ovat erityisiin kieliin sidottuja, on paljon huonommin tunnettu perintö. Abstraktin proosan (myöhemmin myös proosan abstraktion) pioneereistä ei koskaan tullut taiteen valtavirtaa samalla tavalla kuin kollegoistaan musiikin tai kuvataiteen puolella.
Päivi Mehtonen
Päivi Mehtonen on kirjallisuustieteen dosentti Helsingin ja Tampereen yliopistoissa sekä riippumaton kirjallisuudentutkija.
Arvosteluja
“kaikille 1900-luvun ja 2000-luvun länsimaisen kirjallisuuden historiasta kiinnostuneille Loisto ja kurjuus on paitsi hyödyllistä myös välttämätöntä luettavaa. Mehtosen oppineisuus tuntuu suorastaan murskaavalta. Ja jos pitää murskautua, on parasta murskautua nimenomaan oppineisuuden alle.”
