Kaija Rantakari ja Suvi Valli on valittu kymmenen Runeberg-palkintoehdokkaan joukkoon teoksillaan Salit ja Hallittua kaatumista ja muita ruumiin kielen asentoja. Runeberg-palkinnon arvo on 20 000 euroa ja se jaetaan Runebergin päivänä 5.2.2022.
Ehdokasteokset on valinnut kolmihenkinen kirjallisuudenalan ammattilaisraati, johon kuuluivat tänä vuonna kirjailija Johanna Hulkko, kriitikko Vesa Rantama ja kirjallisuustoimittaja Camilla Lindberg.
Esiraadin perustelut:
Kaija Rantakarin runoteos Salit kuljettaa lukijan läpi seitsemän huoneen ja kietoo samalla vaivihkaa intiimiin ja nautinnolliseen tilaansa. Taidenäyttelyä muistuttava jäsennys saa tekee lukemisesta poikkeuksellisen visuaalista. Tekijänsä edellisiin kahteen kirjaan verrattuna Salit on suorastaan säevyöryä, mutta jokainen sana ja lause on paikoillaan. Harkitun kirjan lukeminen on runouden luksusta, joka voi toteutua yhtä hyvin kylpyammeessa kuin ruuhkabussissa. Rakkausrunon monivuosituhantinen perinne elää kotimaisessa lyriikassa väkevästi Rantakarin ilmaisuvoimaisessa mutta täsmällisessä kielessä. Salit ei ole silkkaa pehmeyttä ja upottavaa pintaa, vaan siihen kätkeytyy kovuutta ja väkivaltaa kuin Kullervon leipään: “yön monoliitti / kukkien puutteessa poimit maasta kiviä.” Kirja liikkuu suvereenisti sisäisten tuntojen, ulkoisten havaintojen ja aforististen kiteytysten välisellä vyöhykkeellä. Samalla se tulee sanoneeksi asioita, joille ei aiemmin ole ollut sanoja: “kuteen ja loimen turbulenssi –/ halu on tila menneen ja mahdollisen välissä.”
Suvi Vallin esseeteos Hallittua kaatumista ja muita ruumiin kielen asentoja on assosiatiivisen kirjoittamisen juhlaa. Runoilijanakin tunnettu Valli kirjoittaa eri asentojen merkityksestä yhtä hyvin elämässä kuin kuolemassa. Samalla hän vyöryttää nopein leikkauksin esille kotimaisen nykykirjallisuuden ja maailmankirjallisuuden klassikoiden omalaatuisimpia poseerauksia. Vatsa edellä etenevä mies Gigantin edessä tuo mieleen Napoleonin ajan tavat ja taistelut. Beethoven, Martti Luther, Thomas Mann ja muut saksalaiset merkkihenkilöt pistäytyvät siellä täällä, havainnollistaen esimerkiksi käyskentelyä kädet selän takana, kyykyssä ulostamista tai (haudan)lepoasentoa. Esseissä maailma on avoin mieleenjohtumille, mutta samalla erittäin ruumiillinen – ja kirjallinen, sillä kirjallisuuskin on ruumiillista työtä. Vallin esseissä on paljon tilaa sitaateille, eli hyvää esseististä tapaa noudattaen kirjoittaja näyttää velkansa edeltäjilleen. Lauseen, tyylin ja aiheiden puolesta kirja edustaa myös vuoden parasta lyhytproosaa. “Lainalaisuuksien keksiminen on tyydyttävää puuhaa, kunnes huomaa keksineensä pätemättömän lain,” Valli kirjoittaa, ja kuvaa samalla kirjallisuuden ja omankin teoksensa tyhjentymätöntä luonnetta.