“Jotta voisin kirjoittaa Remorasta, pitää minun ensin kirjoittaa Ruumiista ja sen taustoista. Esikoiseni oli alkujaan tarkoitus olla pelkästään runoblogini osasina verkossa, sillä en tuolloin uskonut runokokoelmiin, en ymmärtänyt niiden tarkoitusta. Miksi juuri ne runot? Miksi jokin kokoava rakenne ja proosan puolelta haisteltu draaman kaari? Miksei 400-sivuista kokoelmallista yksilöllisiä runoja, jotka eivät liity mitenkään toisiinsa ja joiden tyyli vaihtelee mielivaltaisesti? Miksi kustantamot (vai runoilijat itse?) pakottivat kokoelman toisensa perään 50–90 sivun kokoon? […]”
