Ale!

Vedenpeitto

Auli Särkiö

Vedenpeitto on tila, jossa minuuden rajat liukenevat. Lukija kutsutaan kellumaan tietoisen logiikan rajoille, vesiin, joissa kieli alkaa vettyä ja vajota. Sanat uppoavat sanallistamattomaan.

Auli Särkiön kolmannessa runoteoksessa uni- ja vesimaailma ovat yhtä. Uimisen ja uneksinnan liike saa ajelehtimaan lähelle alitajuisia kuvia, jotka erottuvat vain hämärästi veden läpi.

64 sivua
130 x 180 mm
Kansi: Olli-Pekka Tennilä
Taitto: Kristian Blomberg
Kovakantinen, lankasidottu
ISBN 978-952-305-136-2
ISBN 978-952-305-137-9 (PDF)
Luokitus: 82.2
Elokuu 2019


SILJA HIIDENHEIMON MUISTOSTIPENDI 2019

TANSSIVA KARHU 2020 -EHDOKAS

22,00 

todellisuus unehtuu
sokeuden hyväys           aikapimeys
sykäyksittäin syvenevä halvaus
ja avaus
puristuminen reiän läpi

Auli Särkiö

Auli Särkiön (s. 1990) kehuttu ja romanttinen esikoiskokoelma Sarmatia (Mäntykustannus, 2011) käännettiin kokonaisuudessaan ranskaksi vuonna 2015 (Éditions Paradigme). (lisää…)

Arvosteluja

“Vedenpeitto on tarkka ja vavahduttava kuvaus jostain kuvattavan rajoilta. Kokoelma luo veden ja unen tilan, johon aika ajoin syntyy häilyviä rakenteita ja hahmoja.”
“Vedenpeitto ei ole luonto­runoutta tavalla, joka on leimallinen ympäristökriisien ajallemme. Siinä on vain pieniä viitteitä esimerkiksi suon tilalle rakennettuihin kaivoksiin, mutta sävy ei ole saarnaava, saati lannistunut tai epätoivoinen. Ehkä juuri siksi teos onnistuu kuvaamaan sellaisen luontosuhteen, jota kipeästi tarvitsemme tässä ajassa.”
“Intensiivisiä kielikuvia tihkuvat säkeet soljuvat eteen päin ilahduttavan ilmaisuvoimaisina.”
“Harvinaisen kokonaisvaltainen runoilija, jonka tekstit ovat musikaalisia, assosiatiivisia ja myös visuaalisesti antoisia.”
“Runojen kieli on hienovaraista, ja jokainen tauko ja säkeenylitys tuntuu harkitulta.”
“Ilmaisultaan ja ladonnaltaan teos edustaa Poesian tuttua, fragmentaarista tyyliä. Vedenpeittoon tällainen sirpaleinen ilmaisu sopii erityisen hyvin. ”
“Tunnelma kirjassa on humiseva, kun lukija ui sen matkassa; koettaa sen meressä tavoittaa runoeläimen haitulaa, joka on hieman kuin meduusa läpinäkyvyydessään ja repaleisuudessaan.”