Salit

Kaija Rantakari

”Viipyminen pienen muotokuvan äärellä paljastaa / katsojasta enemmän kuin katseen kohteesta”.

Kaija Rantakarin kolmas runokokoelma kirjaa herkällä intuitiolla ja tarkkaavaisuudella liikettä katsojan ja taideteoksen välillä. Sen hiljainen mutta lumoavan ilmaisuvoimainen kieli onnistuu kuvaamaan niitä mikroliikahduksia, joita keskittynyt asian – muotokuvan, ihmisen, säätilan – äärellä oleminen aiheuttaa. ”Silmieni pienet sormet taittelemassa auki laskoksiasi”.

Huomion kohde siirtyy vaivihkaisesti maalauksesta maisemaan ja toiseen ihmiseen. Runojen kiihkeän hiljainen puhunta kohostaa vuoroin vernissan ja sametin materiaalisuutta, vuoroin halua, joka on kaikkea muuta kuin kepeää ja viatonta: ”Piirrän sormellani viivaa rintalastaasi / niin monta kertaa / että olet haljeta käsiini”.

Salit on ilmaisultaan hyvin keskittynyt kokoelma, joka pienillä siirroilla, kuin kirjoen, rakentaa pakahduttavan voimakasta runoutta maalauksista, halusta ja havainnosta. ”Lisään tänne vielä kourallisen pimeää / ja sylissä lepäävät kätesi ovat kuin kauniit kimput valoa”

96 sivua
Kansi: Olli-Pekka Tennilä
Sidosasu: lankasidottu, kovakantinen
ISBN 978-952-305-174-4
Luokitus: 82.2

suodatettu valo valuu sisään katonrajasta –

säteiden pesemä lattia näyttää, missä tulee pysähtyä,

jos haluaa kokea merkittävimmät asiat

 

tämä ei perinteisesti ole yksi niistä

Kaija Rantakari

Kaija Rantakari (s. 1984) on helsinkiläinen runoilija, kollaasitaiteilija ja kirjansitoja. (lisää…)