Kolmosten talo
Pauliina Haasjoki, Reetta Niemelä
Kolmosten talo on runo, näytelmä ja runonäytelmä, jota on esitetty tamperelaisen Teatteri Valajan toteutuksena Turussa ja Tampereella. Kolmosten talossa puhuu kaksi runoilijaa, kolme tyttöä ja naista, monta minää ja sinää, tarinaa ja mielen kuvaa.
68 sivua
170 x 130 mm
Kannen kuva Elina Haasjoki
Ulkoasu Pekka Kaikkonen
ISBN 952–480–001–2
Ilmestymisvuosi 2005
Ojensit salaisuutta minua kohti. Niin olit päättänyt. Voi, sanoin, älä anna minulle tätä taakkaa.Tai anna, ehkä se saa minut luopumaan kaikesta muusta, kaikesta mitä on turha laahata perässään niin kuin vanhat kalastajat kiskovat verkkojaan, tyhjää kimallusta. Ehkä me voimme nyt nukkua aamuun asti. Salaisuus on pieni, mahtuu kokonaan kätesi sisään. Käsiemme. Hopeinen kappale puuta, vuosisatoja jäisen meren hankaama. Koriste-esine maitovalaiden olohuoneesta. Leikissä se voisi olla pienimmän nuken hevonen. Salaisuutesi, Helena, sinä.
Elena, muistatko, kun meillä oli aarteita
esimerkiksi pihlajanmarjoja, joita oli sinä syksynä puissa
kuin roskaa,
ja sanoit että tilhet ovat pöhnässä enkä minä uskonut
koska linnuilla on pienet kiltit silmät kuin mummollaja sinä päätit että pihlajanmarjat ovat aarteita ja
hautasit niitä kämmeneesi
haudoit niitä kuin kultarahoja ja ne homehtuivat
ja minä sain allergiaa
ja kiellon leikkiä sinun kanssasi viikkoon tai päivään tai ainakaan tuntiin,
sain joskus käskyn tulla sisään ilman mitään syytä
Pauliina Haasjoki
Pauliina Haasjoki (s. 1976) on helsinkiläinen runoilija ja Poesian jäsen. Hän on kirjoittanut useita runoteoksia, viimeisimpänä Promessa (Otava, 2019). (lisää…)
Arvosteluja
“kielen kauneus ja paikoittaiset kirkastumat, melkeinpä sellaisenaan aforismeina tai filosofisina kiteytyksinä toimivat lauseet:”
“Kokonaisuudeksi hahmottuu puhe, joka muistuttaa täsmällisessä vireessä olevan jousisoittimen äänen puhtaaksi kehittyä atonaalisuutta.”
