Heija
Minnamari Sinisalo
Heija on valossa kääntyilevän huonekasvin tai talon katkottua tilaa ravaavan eliön liike. Se on edestakainen toistuma, kehä, joka laajenee ja murtaa hiljalleen pintaa ympärillään. Heija on keskeneräisyyttä ja takeltelua, perilläoloa ja monenaoloa.
Heija on tila, koppa, jonka reunat ovat muotoutuneet säilyttämään ja hoivaamaan. Reunojen rajaama suttu sisältää itsessään lauman, kokonaisuuden, jota kohti ja josta pois liike tapahtuu. Heija vetäytyy ja palaa.
Minnamari Sinisalon esikoisrunoteoksessa lempeänkuperat kuvavirrat vuorottelevat terävien ja koverien havaintojen kanssa. Kansien, kuorten, seinien ja peitteiden alla on aina enemmän kuin yksi.
ISBN 978-952-305-256-7
Kirjastoluokka 82.2
72 sivua
Koko 167 x 200 mm
Kansi, taitto: Mikko Branders
Kannen kuva: Inka-Maaria Jurvanen
Elokuu 2026
Kovaa pihapuuta tuulee, kuu. Ikkunaruuduissa räpsivät purjeet,
varashelistimet. Puisia pintoja, ja niiden sisällä kohtuutonta lihaa.
Pöydällä paljaana kylpevä kohta. On muitakin palkeita, ilmaa
pilkkovia kansia, joita aukoo ja sulkee, soittaa kun tuulee.
Minnamari Sinisalo
Minnamari Sinisalo (s. 1979) on metsissä, reunamilla ja kotona viihtyvä lukija, suomentaja ja kirjoittaja, joka hakeutuu kohti tarinattomuutta. Sinisalo suomentaa László Krasznahorkaita ja soittaa ja sanoittaa bändissä nimeltä Ryteikkö.
