Kesän kynnyksellä Anselm Hollon kääntämänä julkaistu Dylan Thomasin kuunnelmamuotoinen runoelma Maitometsässä (Under Milk Wood) on Thomasin viimeiseksi jääneitä töitä ja radiolle kirjoitetun näytelmän klassikko. Teoksessa Thomasin värikylläinen, runsas ja oikukas kieli johdattaa halki unenomaisen walesilaismaiseman, jossa pikkukylän asujaimiston unelmat, haaveet ja tragediat heräävät kaihoisaan eloon.
Kysyimme Anselm Hollon käännöksen tarkastaneelta ja päivittäneeltä ja kirjan jälkisanat kirjoittaneelta Ilja Lehtiseltä teoksen merkityksistä ja merkillisyyksistä.
Mistä syntyi ajatus julkaista Maitometsässä-suomennos ja mistä käsikirjoitus löytyi?
Anselm Hollon suomentama ja Yleisradion lähettämä klassinen Maitometsässä-kuunnelmataltiointi vuodelta 1968 oli äänitemuodossa jo pitempään kiehtonut toimituskuntalaisten mielikuvitusta. Äänitehän on julkaistu CD-muodossa jo jonkin aika sitten, ja kirjastoista sitä ainakin on edelleen saatavilla. Kuunnelmatekstin julkaiseminen kirjamuodossa nytkähti eteenpäin, kun onnistuimme paikantamaan käsikirjoitusmonisteen Teatterikorkeakoulun kirjastosta, jonne se oli aikanaan kopioitu Ylen arkistoista.
Minkälainen prosessi oli tarkastaa ja päivittää Hollon käännös? Mitä tapahtui?
Prosessi koostui pitkälti monistemuotoisen, alun perin 1960-luvulla konekirjoitetun käsikirjoituksen siirtämisestä manuaalisesti digitaaliseen muotoon – toisin sanoen tekstin mekaanisesta näpyttelystä paperista koneelle, alusta loppuun. Hollon tekemää käsikirjoitusversiota ei selvästi ole tarkoitettu sellaisenaan julkaistavaksi, ja sen siirtäminen kirjaksi edellytti myös joitakin toimituksellisia ratkaisuja; prosessin mittaan tein tekstiin korjauksia, mitä tulee esimerkiksi oikeakielisyyteen, lyöntivirheisiin, tekstin asetteluun ja muotoiluihin. Tein myös pieniä käännösratkaisujen korjauksia, missä tämä vaikutti perustellulta, kuten esimerkiksi joidenkin persoonapronominien viittaussuhteiden kohdalla, ja tiettyjen walesilaissävytteisten ilmaisujen tarkentamisessa.
Tekstiin sisältyy myös liuta lauluja, joiden suhteen piti tehdä ratkaisuja: Yleisradion kuunnelmana lähettämässä versiossa ne on näet korvattu Ilkka Ryömän suomentamilla versioilla, mikä johtunee etupäässä siitä, että Hollon alun perin tekemät laulusuomennokset eivät oikein sovi Daniel Jonesin kuunnelmaan säveltämän alkuperäismusiikin kanssa yksiin. Ryömän lauluversiot ovat lisäksi rytmikkäämpiä, laulullisempiä ja iskevämpiä, vaikkakaan ne sisällöltään eivät sanasanaisesti vastaa Thomasin alkuperäisiä. Puntaroinnin jälkeen päädyimme käyttämään Ryömän versioita kirjan perustekstissä ja siirtämään Hollon versiot kirjan loppuliitteeseen. Lukija voi itse päättää, kummista pitää enemmän.
Maitometsässä on ”näytelmä äänille” (a play for voices). Haluatko avata äänen merkitystä Thomasin teoksessa?
Kuten kirjan jälkisanoissa esitän, Dylan Thomas oli suorastaan paradigmaattisella tavalla äänen runoilija. Ei ole sattumaa, että Thomas urallaan toistuvasti päätyi radiomediumin ääreen: hänelle teksti saa lopulta täyden merkityksensä ja runollisen olemuksensa ääneen lausuttuna, painotuksineen, taukoineen, äänteellisyyksineen. Maitometsässä on tietyllä tapaa arkkityyppinen kuunnelmateos juuri siksi, että siinä ääntä käytetään tietoisesti maailman luomisen keskeisenä elementtinä – heti tekstin ensimmäisistä riveistä lähtien.
Toistuvat kehotukset ”kuuntele” ja ”katso” suggeroivat vastaanottajaa uppoutumaan tekstin walesilaiskylän maailmaan, nimenomaan äänen kautta kehkeytyvänä mielikuvituksen paikkana. Teosta kannattelee juuri äänen ja äänten vastaanottajan tajunnassa luoma maailman, siellä-olemisen tuntu.
Sikäli kun se on ”näytelmä” tai ”leikki” (play), se on sitä nimenomaan äänille, äänten luomalle paikalle ja tilalle: mielikuvituksen näyttämölle. Ei siis ensisijaisesti näytelmä ulkoiselle katseelle, teatterinäyttämölle tai tilassa esiintyville kehoille.
Maitometsä-nimi herättää psykoanalyyttisia assosiaatioita. Toisaalta metsä jonkinlaisena hämäränä piilotajunnan tyyssijana ja toisaalta maito primaarinä, äidillisenä ravintona. Kuvaat myös jälkisanoissa, että “eroottinen kiihko on kylää ylläpitävä mahti”. Haluatko kertoa tästä lisää?
Thomasin ”metafysiikassa” – mikäli tällaista sanaa sopii runoilijan tuotannon yhteydessä käyttää – todellisuuden peruselementtejä ovat yhteenkietoutuvat kuoleman ja elämän voimat, joiden perusolemus on hänen varhaisesta runotuotannostaan saakka voimakkaan libidinaalinen, suorastaan eroottinen. Maailma on orgaaninen, kasvun, kukoistuksen, lakastuksen, kaipuun ja kuoleman yhteenkietouma. Myös Maitometsässä-teoksessa tämä näkyy moniaalla – etenkin siinä, että oikeastaan kaikkien teoksen kyläläisten sisäistä elämää ajaa eteepäin tavalla tai toisella (toteutumaton) eroottinen kaipaus ja halu. Kylän sisäisen elämän, so. kyläläisten unien, haaveiden, fantasioiden avaaminen ja paljastaminen tapahtuu kautta linjan eroottisessa rekisterissä: julkilausumattomissa toiveissa ja toivomuksissa. Kaikki kyläläiset halajavat jotakin tavoittamatonta: kaipaavat saavuttamattomia ihastuksiaan, fantasioivat kuolleista rakkaistaan; tai vaihtoehtoisesti hautovat katkeraa kostoa. Kaikki tiet johtavat rakkauteen, seksiin ja kuolemaan, ja näitä kaikkia elimellistää teoksen kylää varjostava tai reunustava metsikkö – Maitometsä. Se on ikään kuin kylän feminiininen yöpuoli.
Osta Maitometsässä täältä.