LIMBO on Kummituseläin-trilogian toinen osa. Runojen puhuja katsoo edelleen tuhoutuvaa maailmaa, mutta katse kääntyy myös aiempaa enemmän sisäänpäin, runoilijana olemiseen ja sen oikeutukseen, runoilijan vastuuseen ja vastuuttomuuteen. Trilogian ensimmäinen osa RESET julkaistiin vuonna 2022.
Kysyimme Kulmalalta muutaman kysymyksen teoksen syntyprosessista, trilogian eri osien suhteesta ja kummituseläimestä.
Haluatko avata teoksen syntyprosessia?
LIMBOn kanssa oli jo alusta alkaen pyrkimys tehdä jatkoa tai rinnakkaista teosta edelliselle kokoelmalle, joten monet osaset olivat mielessä valmiimpia kuin mitä ne ovat olleet aiempien kokoelmien kanssa. Kuten ennenkin, kirjoitushetken todellisuus, joka tasolla paisuvat kriisit jne. tunkeutuivat mukaan tekstiin, ja niitä on käytetty sekä aiheina että inspiraationa. Kirjoitusprosessi sinänsä oli kausittaista ja kerroksellista kuten ennenkin.
Missään vaiheessa tavoitteena ei ollut mikään näppärä kokonaisrakenne, vaan pikemminkin sellainen mutavyöry, josta paljastuu armottomasti monenlaista kaunista ja rumaa. Maailman kaoottisuus näkyy tekstien rakenteessa varmaan sekä tarkoituksellisesti että luontaisena virittäytymisenä ajan värinälle.
Nyt kun käsikirjoituksen ensimmäisen version valmistumisesta on jo yli vuosi, katselen sitä hiukan toisella tapaa kuin kirjoittaessa. Siellähän on hyvinkin erilaisia tekstejä, joissa runoutta vedetään kohti proosaa ja draamaa, miksei vispoakin. Jotkut ajatukset vain vaativat omanlaistaan käsittelyä ja olen oppinut antamaan itselleni vapauksia näiden käsittelytapojen suhteen. Missään vaiheessa tavoitteena ei ollut mikään näppärä kokonaisrakenne, vaan pikemminkin sellainen mutavyöry, josta paljastuu armottomasti monenlaista kaunista ja rumaa. Maailman kaoottisuus näkyy tekstien rakenteessa varmaan sekä tarkoituksellisesti että luontaisena virittäytymisenä ajan värinälle.
Mutta onhan se myös sellainen darling, joka on syytä to kill jossain vaiheessa.
Miksi kummituseläin?
Kummituselän ilmestyi RESETiin jostain viidakon hämärästä ja tiesin heti, että se on oiva hahmo ja sana kuvaamaan monia kirjoittajan, runojen ”minän” ja ylipäätään ihmisen ominaisuuksia. Yksi puoli viittaa huhuilevaan henkeen ja jonkinlaiseen kuolemattomuuteen, toinen puoli ruumiilliseen luontoon vaistoineen, tarpeineen ja rajallisuuksineen. Ihminen on näiden yhdistelmä, runoilija on ihminen joka on tajunnut tämän.
Kummituseläinhän on Etelä-Aasian metsissä elävä pieni otus, hyvin sympaattisen oloinen valtavine silmineen ja marakattimaisine olemuksineen. Ja nimenomaan yöeläin, kuten trilogian runojen minähavainnoitsijakin tuntuu olevan, ja sellaisena se osaa kuljeskella myös jungilaisten varjojen maailmassa… siis melko täydellinen runoilijan arkkityypin kuva, ripauksella modernia romantisointia ja huumoria.
Kummituseläin putkahtaa tekstiin lähinnä kirjojen aluissa ja lopetuksissa ja on runojen hahmoista ja tasoista se päällimmäinen, lähinnä oikeaa kirjoittajaa ja itseäni, alter ego, joka antaa kokoelmille lopulta yhtenevän näkökulman ja äänen. Voi olla, että sen rooli jopa korostuu kolmannessa osassa. Mutta onhan se myös sellainen darling, joka on syytä to kill jossain vaiheessa.
LIMBO on Kummituseläintrilogian toinen osa. Mikä on sen suhde trilogian ensimmäiseen RESET-teokseen?
Ajatus trilogiasta syntyi jossain RESETin loppuvaiheessa, kun huomasin että paljon mahdollisuuksia oli käyttämättä, mutta sivumäärä alkoi olla jo toisella sadalla. LIMBO on sekä RESETin jatko-osa että sille rinnakkainen teos, jossa pyöritellään paljon samoja aiheita ja ajatuksia kuin RESETissäkin, mutta hiukan toisenlaisina sekoituksina ja toiseen tyyliin. Kokoelmista voi jopa melko helposti löytää selvästi rinnakkaisia runoja tai saman aiheen ja idean rinnakkaisia versioita. Ajattelen nyt, että RESET ja LIMBO ovat trilogian kaksiosainen jalusta, materiaalin ja ajatusten esittely ja mylläys, josta kolmas osa sitten kehittyy omanlaisekseen ja toivottavasti näistä erottuvaksi yhteenvedoksi.
Runojen lomassa kulkee kuva kuin elektronisen laitteen lataussymboli. Mikä latautuu?
Siinähän musta palkki kasvaa kirjan myötä ja ihan lopussa sen takaa kajastaa jälleen vähän valoisampaa. Digitaalinen maailma symboleineen tulee uniin ja runouteen. Kaikenlaista latautuu, päivittyy tai paljastuu koko ajan, ajattelen että se musta palkki merkitsee moniakin tunnelmia, tapahtumien väistämätöntä kehitystä ja myös kirjaa itseään. Toivon, että jotain latautuu myös lukijan tajuntaan. Voihan se tietysti olla jo seuraava kokoelmakin, trilogian päätös, joka sieltä hiipii…
Tilaa LIMBO täältä.