Poesian runosyksy huipentuu parahiksi Helsingin Kirjamessuille saapuvaan teosnelikkoon, joka tarjoaa suurta humanismia huokuvaa aforistiikkaa, ruumiillisuudestaan ja mielettömyydestään kuumeista laulelmaa, kansanperinteen ja hourailun väkevyydestä muistuttavaa runoelmaa sekä kirjan mittainen hypnoottinen runo merkittävimmältä runoilijalta.
Löydät koko Poesian laajan tarjooman sekä loppusyksyn uutuudet messuosastoltamme 6d78. Luvassa myös kiinnostavaa poesialaiskeskustelua runouden ja kirjallisuuden ajankohtaisuuksista, tutustu ohjelmaan tarkemmin täällä.
Lauri Rikala: Laukauksia melankolian kaupunginosassa
Lauri Rikalan kolmas aforismikokoelma pohtii valintoja, yksinäisyyttä, toteutumattomia mahdollisuuksia, uskonkysymyksiä sekä filosofian seesteistä maisemaa. Teoksen tila on katarttinen, puhdistava, ja synkeän humoristinenkin. Rikalan samaistuttavassa mielleavaruudessa eri elämänalueisiin liittyvät huomiot heijastelevat pienen ihmisen kokoista suurta humanismia.
Riitta: Me olemme haava
Riitan kolmas suomenkielinen runoteos piirtää esiin kosmopoliitin nomadinaisen hahmon, joka syöksyy ja eksyy pitkin Eurooppaa kielten väleihin, yhä uusiin paikallisuuksiin ruumiillisena ja mielettömänä kuin vapauden idea.
Teos on kielellisten mutaatioiden niitty, abstraktion oikeutuksen vaatimus, pikku kukkien tykytys, fiktion peilaus ja vapaan naisen ionisoituminen. Hän pohtii fysiologian vaikutusta kielessä ja käsitteissä, tutkii tilan ja tunnelman asetelmia, leikkii, tanssii ja rakastaa. Teos koostuu maailman huoneista, joiden sisältö on aina jotain muuta kuin pitäisi. Kiihko, maailman mellakat ja rakkaus sulavat runoilijan kuumeiseen laulelmaan, jossa nähdään seksistentialistista vilahtelua, hellän seulan matkaamista, suuren suudelman statistiikkaa, vapaan tahdon valssia, heikon hetken haitarinsoittoa, tahrojen terapiaa ja antautumatonta aikaa.
Juhana Vähänen: Ballaadi Arska Kurmoksesta
”Palasin Ballaadia kirjoittaessani aikaan ennen esikoisteokseni kirjoittamista; palasin siihen muistoon kun istuin Åbo Akademin Arken-kirjastossa ja mietin mitä helvettiä runous on. Mieleeni tuli kaksi Ballaadin ensimmäistä parisäettä eräänä tammikuun aamuna. Huomasin heti että se on siinä, sydän on siinä. Samana tai seuraavana aamuna mieleeni tuli nimi, huomasin siitäkin että se on siinä, se soitti semmoisia kelloja päässäni. Parisäkeen muoto juontaa sinne Arken-aikoihin kun mietin elokuvan ja runouden yhtymäkohtia, kollaasia ja montaasia ja rytmiä. Siitä lähdin miettimään syklisyyttä ja toistoa, koetin eri vaihtoehtoja.”
Tuloksena on huikea runoelma, Ballaadi Arska Kurmoksesta, jossa virittyy aina vain uusia tapoja sille miten kaksi säettä voi kertoa pieniä tarinoita, yhdistyä, leikkaantua, vaihtaa suuntaa. Arska kertoo ballaadeille ominaisen kaihon läpi maailmasta, joka muistetaan enää lauluissa. Arska ei kuitenkaan ole jäänyt taakse, se vain on irronnut ja lepattaa reunamilla, ja muistuttaa sieltä käsin kansanperinteen ja hourailun väkevyydestä.
Alice Oswald: Ei kukaan, suomentanut Tommi Nuopponen
Alice Oswaldin toinen Homerosta kommentoiva runoteos, Ei kukaan, jatkaa Muistomerkin jalanjäljissä. Nyt aiheena on Odysseian sisältämiä veden, harhailun ja muutoksen aaltoiluja. Ei kukaan on kirjan mittainen hypnoottinen runo, jolla Oswald on vakiinnuttanut asemansa Iso-Britannian merkittävimpänä nykyrunoilijana.
Molempia teoksia yhdistää Homerosta kääntävän Tommi Nuopposen herkkä kielen taju ja kyky löytää suomesta kohtia, joissa antiikin, englantilaisen ja kotimaisen runouden keinot muodostavat luontevasti kielivää puhuntaa.
Teokset ostettavissa kirjamessujen aikaan myös verkkokaupastamme.