”Gammasäteilystä, gluoniplasmasta, pimeästä energiasta, fraktaalituhkasta — niistä on pienet tytöt tehty.”
Aura Siltalan esikoisteos Kyborgikesä on ilmestynyt.
Kieleltään nopean ja huumoriltaan äkkiväärän Kyborgikesän kuvastossa painottuvat videopelien ja verkkokeskusteluiden piirteet. Vimmainen teos näyttää, miten keho tunnistaa ja muuntelee itseään virtuaalisissa tiloissa – aivan kuten peleissä on aina mahdollista pelata väärin, toisin ja kiinnostavammin. Kyborgikesä kuvaa myös transitiota.
Aura Siltala vastasi pariin kysymykseemme:
Aura Siltala, mihin teoksen nimessä esiintyvä kyborgi viittaa?
Kyborgi on ”teknologisesti muokattu” ihminen, kliseisesti vaikka scifianimen päähenkilö, jonka alkuperäisestä kehosta on jäljellä enää titaanikallon sisäänsä sulkemaa hermokudosta. Arkisemmin kyseessä voi olla hormonaalisen ehkäisyn, glukoosisensorin tai sydämentahdistimen käyttäjä.
Runoudessa luontokuvat ovat tyypillisiä, mutta Kyborgikesästä ne puuttuvat täysin. Miksi?
Kyborgikesään valikoitui aiheita, jotka ovat minua lähellä arjessa. Kulutan paljon enemmän aikaa eri näyttöjen ääressä kuin niin kutsutussa luonnossa. Eri alakulttuurien (omassa tapauksessani valkoisten länsimaisten transnaisten) nettikeskusteluissa pitkälle erikoistunut kieli on esteettisesti kiinnostavaa. Uutta kieltä luodaan kollektiivisesti ja useimmiten aivan muualla kuin runoudessa.
Videopeleistä halusin kirjoittaa, koska niitä ei vieläkään täysin nähdä korkeakulttuurina tai yhteensopivana sen kanssa. Lapsuuden suosikkipelit kuuluvat merkittävimpiin taidekokemuksiini. Halon ja Metroid Primen levelit ovat osa sieluni maantiedettä samoin kuin fyysisen avaruuden kotikorttelit, leikkipaikat ja muut.
Aura Siltala esiintyy Poesian iltaklubilla Runokuussa Taiteiden yönä, torstaina 14. elokuuta klo 19. Nokiantie 2-4, lämpimästi tervetuloa! Tilaisuudessa esiintymässä myös Aki Salmela, jonka ~ julkaistiin tällä viikolla. Lisäksi Siemenholvista puhumassa Erkka Filander.