Edistyssinfonia näyttää, kuinka eri tavalla Suomen ja lännen voi nähdä, ja antaa meille mahdollisuuden itsereflektioon.
Moldovalaisen Nicoleta Esinencun ja teatru-spălătorie-teatterin Edistyssinfonian suomentaja Tuukka Tuomasjukka kertoo, miten hän löysi teoksen, ja mikä siinä kiehtoi.
Kuka olet, ja miten olet päätynyt erikoistumaan romaniankieliseen kirjallisuuteen?
Olen tamperelainen toimittaja, kustannustoimittaja ja kääntäjä. Päädyin aikoinaan opiskelemaan romanian kielen sivuaineopintoja Tampereen yliopistossa, minkä jälkeen lähdin maahan opiskelijavaihtoon. Vaihdossa vietin paljon aikaa kirjallisuustieteilijöiden ja kääntäjien seurassa ja löysin romanialaisen nykykirjallisuuden, jota ei juurikaan ole suomennettu. Viime vuosina olen seurannut myös Moldovaa, jossa puhutaan niin ikään romaniaa.
Miten löysit Edistyssinfonian, ja mikä siinä kolahti?
Tutustuin Nicoleta Esinencun tuotantoon alun perin kääntämäni Intuboitu Eurooppa -monologin kautta (julkaistu teoksessa Noidankehiä – nykynäytelmäkirjallisuutta Balkanilta; TUA 2023). Se on vimmainen kuvaus siitä, miten moldovalaisia kohdellaan Saksassa koronan aikaan. Esinencu itse on sanonut, että se ”tuli samasta hermosta” Edistyssinfonian kanssa – teokset eivät ole varsinaisesti jatkoa toisilleen, mutta ne käsittelevät hyvin samansuuntaisia teemoja.
Löysin Edistyssinfonian keväällä 2022, kun selvitin, oliko Esinencun teoksia esitetty Suomessa. Tuolloin selvisi, että hänen ja teatru-spălătorie-teatterin uusi teos käsittelee Suomea, ja kiinnostuin siitä välittömästi. Edistyssinfoniassa puhutti sen vimma ja laajempien rakenteiden tarkastelu: ruumiinavaus, jonka teos tekee asenteillemme ja sille, miksi me riistämme siirtotyöläisiä.
Kävin katsomassa teoksen syksyllä 2022 Bukarestissa, kun se oli vierailemassa paikallisella teatterifestivaalilla, mutta sen jälkeen käännöksen julkaiseminen jäi jumiin rahoituksen puutteen takia. Lopulta saimme vuonna 2024 Suomen Kulttuurirahastolta Maailmankirjallisuuden suomennosohjelman tuen käännöksen julkaisuun, ja pääsimme valmistelemaan teoksen kirjaksi.
Millaisena Suomi näyttäytyy Esinencun tekstissä?
Teos näkee Suomen osana laajempaa lännen rintamaa, joka kohtelee muualta tulevia siirtotyöläisiä kaltoin. Samalla länsi näkee itsensä edistyneenä ja sivistyneenä, toisin kuin idän. Kääntäessä mietin myös sitä, miten Suomella on oma siirtolaishistoriansa, kun maastamme lähdettiin sankoin joukoin töihin esimerkiksi Ruotsiin ja Amerikkaan. Tämä ei kuitenkaan näy siinä, miten kohtelemme meille idästä tulevia siirtotyöläisiä. Moldovasta käsin maailma ja sen valtasuhteet näyttävät hyvin erilaiselta. Se, mikä meillä näyttäytyy halpoina vihanneksina ja hedelminä, on tämän näytelmän näkökulmasta nykyaikaista orjuutta, josta vastuussa olemme me.
Miksi toivoisit juuri suomalaisten lukevan Edistyssinfonian?
Me emme elä tyhjiössä, vaan myös muualta tulevien ihmisten kokemuksilla – sekä tavalla nähdä maailma – on väliä. Edistyssinfonia näyttää, kuinka eri tavalla Suomen ja lännen voi nähdä, ja antaa meille mahdollisuuden itsereflektioon. Mitä me voisimme tehdä toisin? Minkälaisen roolin me olemme muille antaneet? Onko se jako reilu?
Toivoisin myös, että joku teatteri tarttuisi teokseen ja toisi sen vierailuesitykselle Suomeen – se on kiertänyt aiemmin laajasti Keski-Eurooppaa.
Tule juhlimaan Edistyssinfonian julkaisua 7.4. klo 17 Tekstin talolle!
Edistyssinfonia verkkokaupassa