Petra Vallilan Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokkaana ollut esikoisteos ehkä (2022) on jälleen saatavilla Poesian verkkokaupasta ja kirjakaupoista.
Vallila on mukana myös vasta-avautuneessa Arkkitehtuurimuseon että Designmuseon yhteisnäyttelyssä. Fix: Huolla ja korjaa (26.04.2024 – 05.01.2025) keskittyy korjaamiseen ja ylläpitoon sekä tutkii, miten ajan kuluminen vaikuttaa arkkitehtuuriin ja muotoiluun.
Näyttelyssä on esillä Vallilan ja arkkitehti, muusikko Helmi Kajasteen yhteinen paikkasidonnainen ääniteos Siivousmusiikkia, joka yhdistelee konkreettista siivousmusiikkia puhuttuun, rakennusten puhtaanapitoa ja huoltoa käsittelevää ohjeistoa lähtöainestonaan käyttävään runouteen.
Ehkästä sanottua
“Ehkä suhtautuu yrityskieleen pelimäisesti, älyllisenä ja esteettisenä haasteena. Kuin käytössä olisi rajallinen, traditiota vasten katseltuna ei-kaunis yrityssanasto, jonka osia täytyy esiintyä teoksen kielessä tietyllä frekvenssillä, ja josta täytyy luoda jotain mahdollisimman kaunista.”
Arttu Seppänen, Helsingin Sanomat 16.9.2022
“Vallilan kokoelmassa […] ennalta määriteltyjen persoonamuotojen ja muiden lingivististen lukkojen horjuttaminen avaa lukijan ihmeteltäväksi kielellisten valintojen äärettömyyden. […] Vallilan runot kytkeytyvät ilmaisultaan 2010-luvun taitteessa Suomessa kiihtyneeseen, painetun kielenvisuaalisia ominaisuuksia korostavaan kokeelliseen runovirtaukseen. Ehkässä kielellinen kokeilullisuustoteutuu paitsi kielen näönvaraisuutena, myös kielen täsmällisyyden horjuttamisena.“
Miikka Laihinen, Turun Sanomat 2.1.2023
“Ehkä on siis melko kaukana runoudesta, joka tahtoo ladata kielen äärimmilleen merkitystä. Ennemmin se virittää aivan tavallisia vaikutelmia – sellaisia, joita tulee havainnon piiriin, kun kelluu päivittäisessä tekstivuossa, vaikkei tieten tahtoen etsisi mitään. […] Lähdetekstien käyttö yhdistää ehkää käsitteelliseen kirjallisuuteen, mutta se ei edusta mitään puhdasoppista konseptualismia, ja hyvä niin. Vallila liikkuu samoilla apajilla kuin vaikkapa Eino Santanen novelleissaan, mutta ei yritä hauskuuttaa väkisin.”
Jukka-Pekka Kilpiö, Parnasso 5/2022
”Ehkä on kliinisen tarkka kielellinen tutkielma, joka horjuttaa horjumattomana esiintyvää korporaatiokieltä — ehkä parasta, mitä pienellä präntillä voi tehdä.”
Anna Hollingsworth, Kulttuuritoimitus 19.9.2022
”Arjen banaaliuden, kahveineen ja peikonlehtineen, kääntäminen toimivasti ja tuoreesti runomuotoon ei ole kaikkein helpoin tehtävä, mutta Vallila onnistuu siinä hyvin. […] Vallila yhdistää nerokkaasti henkilökohtaisuutta karttamaan pyrkivän viestinnän koukeroisen kohteliaisuuskoodiston ja jaarittelevan rytmin, jonka takana päilyy yksilön ahdistus. Samalla suoraan ilmaistu ajatus (yritysviestinnän/runon/kielen ylipäänsä) ei-mitään-tarkoittamisesta tuottaa huvituksen affekteja.” Anniina Meronen, Nuori Voima 1/2023
”Omaperäinen, omaääninen teos on raikas esimerkki suomalaisen runouden uudesta aallosta. Poesian ennakkoluuloton, paikoin positiivisesti tärähtänyt kustannuslinja on mahdollistanut runokentälle jälleen ilahduttavan, tasokkaan esikoisrunoteoksen.”
Matti A. Kemi, Kaltio 1/2023