Aki Salmelan vihkolle Hiekkapäiväkirja on myönnetty Nihil Interit -kunniamaininta.
Raati kirjoittaa vihkosta seuraavasti:
Aki Salmelan Hiekkapäiväkirja käyttää poikkeuksellisen hienosti kahta nykyrunoudessa yleistynyttä muotoa, fragmenttia ja vihkoa. Lyhyet tekstikatkelmat käsittelevät – sanan kaikissa merkityksissä – hiekkaa ja hiekkarantoja niin luonnontieteellisesti, kulttuurihistoriallisesti myös mutta myös aistimellisesti: miltä hiekka tuntuu kädessä tai iholla.
Jokainen fragmentti on tyyliltään erehtymättömän elegantti, mutta samaan aikaan muodoltaan huokoinen ja avoinna kohti ulkopuolta. Teoksen viehätys tuo mieleen David Marksonin siteeraamassa Wittgensteinia: ”Ymmärrän hyvin, miksi lapset rakastavat hiekkaa.”
Erityistä huomiota raati haluaa kiinnittää Hiekkapäiväkirjan teosmuotoon. Kirjaa kevyempi ja välittömämpi chapbook on formaattina lyönyt Suomessa läpi eritoten Poesian julkaisusarjan ansiosta. Ilahduttavasti vastaavanlaisia pienimuotoisia ja spontaaneja painatteita ilmestyy muualtakin. Hiekkapäiväkirja lunastaa vihkomuodon mahdollisuudet suvereenisti, sillä se on prikulleen aiheensa kokoinen teos, ei enempää eikä vähempää. Siihen on helppo tarttua ja pysytellä sen vaivattomassa liikkeessä.
Nihil Interit -raati myönsi runoteospalkinnon Maria Matinmikolle teoksesta Värit (Siltala 2017) ja runotekopalkinto annettiin Aleksis Salusjärvelle ja Mikko Sarjaselle rap-lyriikkapajoistaan toisen asteen oppilaitoksissa.
Palkintoraadissa olivat kirjallisuudentutkija Siru Kainulainen (pj), äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, kriitikko Silvia Hosseini, runoilija Sinikka Vuola, kriitikko Juha-Pekka Kilpiö sekä runoilija, tietokirjailija Tommi Parkko.
