Tänä syksynä Poesia rikkoo kustannusmaailman rajoja, julkaisee ylpeänä esikoisia ja tarjoilee hartaasti odotettua runoutta
Mitä yhteistä on J.P. Sipilän videorunokokoelmalla, Tytti Heikkisen naistenlehtiformaattiin painetulla kuvataideproosarunoteoksella ja kahdellatoista Henriikka Tavin kirjoittamalla runokirjalla? Ne ovat ennen kaikkea kirjallisuutta, joka haastaa, kyseenalaistaa, ravistelee, tökkii ja hölskyttää käsityksiämme kirjallisuudesta ja kirjankustantamisesta. Koska Poesia on koko olemassaolonsa ajan kaihtanut valmiita kaavoja ja luutuneita asenteita, tämä sopii meille paremmin kuin hyvin.
Kokeilevien julkaisumuotojen lisäksi Poesia haastaa syventymään perinteisen kirjamuodon hitauteen ja syvyyteen. Virpi Alasen ja Juri Joensuun raikkaiden esikoiskokoelmien (Ystävätär K & Valohuppu) lisäksi saamme kunnian julkaista Teemu Mannisen odotetun viidennen runokokoelman, kauhuromanttis-esteettis-eettisen Pahan äidin. Poesian lokeroita rikkovan syksyn kruunaa runodebytantti Juri Joensuun menetelmällistä kirjoittamista ja kokeellista kirjallisuutta käsittelevä väitöskirja.