Karri Kokko palaa uusimmassa runokokoelmassaan perusasioihin. Pohdiskelevissa runoissa ikiaikaiset aiheet – muisti, rakkaus, luonto ja kuolema – johdattavat lukijaa kohti oivallusta. Tai vain olemaan läsnä runossa, jossa havainnon tuoreus palauttaa maailman eteemme toisin silmin ja sanoin. Toisaalta on myös säkeellisen runon juhlaa. Kokoelmassa liikutaan luontevasti puhelevasta runosta kulmikkaan mitalliseen askellukseen. Kiinnostavaa liikettä löytyy myös kielestä, josta pienillä käännöksillä paljastuu sekä ihmettä että kummaa.
TEKSTINÄYTE
Kun unohdun katselemaan näkemääni,
mitä uskot minun näkevän tämän tästä.
Kantamasi luut istuvat kuin laulu linnussa,
enkä ole lainkaan sellainen kuin pelkoni ovat.
Karri Kokko (s. 1955) on helsinkiläinen runoilija ja toimittaja, jonka vaikutus 2000-luvun kokeellisen runouden kenttään on kiistaton. Kokko on viime vuosina julkaissut useita runoteoksia sekä kirjamuotoisina että blogialustalla, mm. Avokyyhky, lattiaheroiini (ntamo, 2007) ja Töllötin (ntamo, 2010). PoEsiassa Kokolta on julkaistu teokset Varjofinlandia (2005) ja Vapaat kädet (2007).
Lisätiedot:
Miia Toivio
poEsia-tiedotus tiedotus(ät)poesia.fi /
miia.toivio(ät)helsinki.fi
040 569 5553
Arvostelukappaleet:
Kirja kerrallaan / Marja-Liisa Laine
mlaine(ät)lasipalatsi.fi
(09) 612 7798