Sanakirja

Sanakirjan lukija on kielessä vieraana, matkalla. Tällöin kieliopin ja sanakirjamerkitysten keinotekoisuus, sisäänrakennettu poeettisuus tulee esiin. Kieli kääntyy kielen sisällä ja liukuu toiseen kieleen: teos on monikielinen samalla tavoin kuin maailma jossa elämme.

Sanakirja on kokeellinen ja menetelmällinen teos, mutta sen ilmaisu on intiimiä ja lyyristä. Sanakirjan sanat ovat minimalistisia luontorunoja, yhdensanan rakkausrunoja, fragmenttihuokauksia.

Lataa PDF

Tekstinäyte

Wald m –(e)s, er             1. metsä, mastometsä:
kantaa puita metsään, 2. Poetische Wälder, runollisia
metsiä, kirjojen metsiä ; alltdeutsche Wälder muinaiset
saksalaiset metsät = valikoima muinaissaksalaista
kirjallisuutta 3. kruununmetsä, yhtiönmetsä,
virkametsä 4. kirkollismetsä, lehto (myös: hiisi)
5. lohkomainen metsä 6. jälkikasvu, siemenmetsä,
sielunmetsä 7. pystymetsä, (myös: pystykorva,
pystynokkamuura, pystympi/pystymätön)
8. paljaaksihakkausmetsä.

Sanakirjan kirjoittamisesta

“Todennäköisesti Leevi Lehdon toistuvien provokatiivisten puheenvuorojen ja Cia Rinteen monikielisten runojen innoittamana aloin vuoden 2006 paikkeilla pohtia runouden suhdetta kieleen ja tarkemmin ottaen oman kirjoittamiseni suhdetta äidinkieleeni suomeen.” Lue lisää »

Arvosteluja

Hannu Waaralan arvio (Savon Sanomat, 4.8.2010; Keskisuomalainen, 10.9.2010)
Miikka Laihinen: Sanakirja kietoutuu kieleensä (Turun Sanomat, 7.8.2010)
Anna Saari: Tutkielma kielestä (Kiiltomato, 23.8.2010)
Soili Hämäläinen: Sanakirja määrittää maailman moneksi (Kymen Sanomat, 2.9.2010)
Marko Gylén: Hakusanoittain ollen (Mustekala, 7.10.2010)
Tero Tähtinen: Baabelin kielen risteyksissä (Parnasso, 6/2010)
Reijo Valta: Runollisia metsiä, kirjojen metsiä (Kaltio, 6/2010; Pois työpöydältä -blogi, 15.2.2011)