Ale!

Kaikki kaikessa

Hannu Helin

Hannu Helinin runot käyvät kamppailua elämän ja kuoleman rajalla, toivon, armon, vihan ja katkeruuden tunteiden välillä. Ne ovat yhtä räikeitä ja röyhkeitä kuin iltalehtien todellisuus, mutta myös leikkisiä kuin tuuli ja merten aallot: välillä teos vie mukaansa groteskeihin, tylyihin kaupunkinäkymiin, mutta jo samassa taivuttaa tunteellisuutensa ikävän ytimeen. Runojen katkeillen etenevät sanaryöpyt toistavat teemoina muistojen ristiriitaisuutta, ihmisten typeryyttä ja kaiken päättymisen vääjäämättömyyttä. Heliniläinen rosoisen ja herkän yhdistelmä on ollut jo vuosikymmenten ajan runoudessamme täysin ainutlaatuinen. Hänen runokielensä on kuin monta kieltä yhtä aikaa: kaikki inhimillisyyden taajuudet käyvät runoissa vuoropuhelua keskenään.

Lue PDF

 

Arvosteluja:

Jaakko Mikkola: Runoa kielen roinasta (Turun Sanomat, 30.6.2013)
Maaria Pääjärvi: Ihmeellinen kuolema (Fifi, julkaistu myös Voimassa, 8/2013)
Miikka Laihinen: Sanat suuni sulattavat (Parnasso, 21.11.2013)

92 sivua
Kansi: Kimmo Kallio ja Matti Kilponen
Kannen kuva: Janne Nummela, Seadevil
Taitto: Timo Salo
135 x 210 mm
ISBN 978-952-5954-75-3
ISBN 978-952-5954-76-0 (pdf)
Luokitus 82.2
Ilmestyy huhtikuussa 2012

 

13,00 

ekana katosivat värit
itku ja nauru kyky
puhua tuntea halu ymmärtää
tahdoin jättää jäljen
pölyyn nyt otsalohko
kantaa kaiken tämän
yli selene keikahtaa
kruunulleen taivaan
ja meren suomujen
välissä minä lähden
tästä neliöstä
pois toisessa
kädessä omppu
toisessa
dildo

Hannu Helin

Hannu Helin (1944-2015) oli helsinkiläinen kirjailija ja runoilija, jonka monta vuosikymmentä kestänyt ura on ainutlaatuinen esimerkki peräänantamattomuudesta ja omintakeisuudesta. 1978 debytoinut Helin julkaisi yli kaksikymmentä runoteosta.