Auringonvihreä
Gunnar Björling
Toimittaneet ja kääntäneet
Peter Mickwitz ja Pauliina Haasjoki
Gunnar Björlingin Auringonvihreä on ajattelun ja muodon suitsimatonta luovuutta. Alkujaan omakustanteena julkaistu, moniaineksinen kokoelma julistaa ja laulaa ylistyslaulua, muttei hetkeksikään kadota ristiriitaa, komediaa ja kirjavuutta. Björling suhtautuu abstraktioihin, olentoihin ja esineisiin yhtäläisellä tuttavallisuudella ja hellyydelläkin. Kaiken takana on ehdoton pyrkimys rajoittamattomuuteen ja suhteellisuuteen.
Auringonvihreässä Björling astuu esiin koko laajuudessaan: yhtenä hetkenä hän on filosofi, toisena runoilija ja sitten taas aforistikko, välillä hän kirjoittaa proosaa, joissakin teksteissä on esseen piirteitä. Tässä teoksessa Björling on lähestyttävä ja kutsuva mutta myös röyhkeä, toisinaan suorastaan raivostuttava.
Auringonvihreä (alkuperäinen teos Solgrönt, 1933) on ensimmäinen suomeksi käännetty kokonainen Björlingin runoteos.
Ylen Kääntäjäkarhu-palkinto 2015
129 sivua
148 x 210 mm
Taitto: Marko Niemi
Kansi: Olli-Pekka Tennilä
Sidosasu: Nidottu, pehmeäkantinen, kohopainokansi
ISBN 978-952-305-035-8
ISBN 978-952-305-036-5 (pdf)
Luokitus 82.2
Huhtikuu 2015
21,00 €
Varasto loppu
Suuren yksinkertaisen päivä tulee,
mitkään timantit eivät kimalla,
maan ilma on timantteja kyllin.
Ja helvetti tai taivas on sydämen sormenpäissä
ja lohtua ja pyhiinvaellusta ovat päivämme.
Ja kuin kolminaisen hiidenkivi luhistuneen päällä
on pystytetty pieni kivi, se lepää jossakin, kukaan ei näe sen hakasia.
Mutta kaikki elämä on sen pienen kiven suuri kaipuu.
Gunnar Björling
Gunnar Björling (1887-1960) on suomenruotsalaisen modernismin keskeinen hahmo, joka tunnetaan omaperäisestä kielestään ja rajattomuuden poetiikastaan. Hän on myös harvoja suomalaisia runoilijoita, jotka kuuluvat maailmankirjallisuuteen. Björlingin tuotantoa on tähän asti esitelty suomenkielisille lukijoille vain valikoimien muodossa.
Arvosteluja
“Auringonvihreä on sanalla sanoen viime vuosien – ja ehkä tulevienkin – yksi tärkeimmistä runosuomennoksista. ”
“1933 ilmestynyt kokoelma on noussut kulttimaineeseen”
“Auringonvihreä on parasta kotimaista runoutta, jota olen lukenut kymmeneen tai viiteentoista vuoteen. ”
“Hurjaa runoa, hieno julkaisu”
