pellinen-jyrki_dostojevski_kansi-pieni

Dostojevskin suomalainen sihteeri

Jyrki Pellinen

Dostojevskin suomalainen sihteeri (2004) on uudenlaista Pellistä, ja jotakin täysin uutta kirjallisuudessa, syvä ja leikkivä teos, jonka kolme tekstiä valaisevat kolmea suurta teemaa: rakkautta (Runoilijan rakkaus), yhteiskuntaa (Haudatut maatilat), kieltä (nimiteksti). Lukija saa lampukseen runoilijan nopean mielen – ja huomaa katsovansa suoraan kollektiiviseen alitajuntaamme. ”Auto oli sininen ja ajoi ajatuksen punaisena”.

143 sivua
135 x 200 mm
Kansi Pekka Kaikkonen
Kannen maalaus Jyrki Pellinen
ISBN 952-5439-81-X
Ilmestymisvuosi 2004

 

Taivaan pimetessä alkoi joki hoitaa väreilevää tehtävää. Kaikki sillat ja rakennukset jotka alkoivat väreillä sen pinnassa hoitivat konemaisesti yhtäältä kirkon tornin pimentymisen syystä johtuvaa tehtävää, se oli epäkohta. Kulkijoita oli aina harvassa, ja vähitellen he kulkivat sormia karistellen hekin pois. Jokainen vei mielessään tuota jokailtaista luonnonnäytelmää kun joki karisti syövereihinsä pirstaloituneiden pimeiden tornien tuhkaa. Ja lopulta nielaisi sen vesi. Laineet hyppelivät, tuli kuu. Kuu ja laineet kuin kaksitahtiset sammakot, oli lapsilla halu sanoa.

Nyt oli jäljellä tämän toisen lapun tyhjä talo.

Mason luki osoitetta. Don Leavy mittasi autoa ja tarkoitti jotain.

Jyrki Pellinen

Jyrki Pellinen (s. 1940) tunnetaan sekä runon – Kuuskajaskari (1964), Minä kirjoitan maljasta joka oli hidas (1973), Ei ilman tätä (1997) – että proosan – Nuoruuteni ilmastot (1965), Yksin (1974), Minä matkustan, aurinko paistaa (1982) – virtuoosina. Hän on saanut Valtion kirjallisuuspalkinnon vuosina 1966, 1974 ja 1984 ja Eino Leinon palkinnon vuonna 1989.

Arvosteluja

“…kuin Ahmatovaa pikakelauksena taaksepäin.”
“Postmodernin valtaus (…) tapahtuu (…) Pelliselle sopivalla ja luontevalla tavalla, ihme jo sinänsä.”
“Dostojevskin suomalainen sihteeri pistää lukijan lujille.”